top of page

Opiskelijoiden pakkovelkaantuminen ei ole kestävä tie

Orpon hallitus on päättänyt merkittävistä leikkauksista asumistukeen sekä muun muassa opintotuen indeksijäädytyksistä, jotka vaikuttavat heikentävästi opiskelijoiden toimeentuloon.


Asumistuki ja opintoraha eivät entuudestaan eivätkä varsinkaan leikkauksien jälkeen kata opiskelijoiden arjen välttämättömiä kuluja. Opiskelijat joutuvat lainalla tai työnteolla opintojen aikana takaamaan riittävän toimeentulon. Perustuslaissa säädetään oikeus välttämättömään toimeentuloon jokaiselle, mutta Suomessa opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, joka joutuu ottamaan lainaa taatakseen välttämättömän toimeentulon opintojen aikana.


Hallituspuolueiden riveistä puolustetaan opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia sillä, että opiskelijoilla jää aikaisempaa enemmän rahaa käteen, kun hallitus korottaa opintotuen tulorajoja sekä opintolainan enimmäismäärää. Se, että opintolainan enimmäismäärä nousee, ei lämmitä opiskelijan mieltä, jolla on jo ennestään kymmeniätuhansia euroja velkaa.

Eikä se, että opintotuen tulorajat nousevat, lämmitä sen opiskelijan mieltä, joka on valmiiksi burnoutin kynnyksellä.


Orpon hallituksen toimet valtionvelan hillitsemiseksi ajavat opiskelijat yhä lujempaa ylivelkaantumisen tielle. Suomi ei saa velkaantua, mutta opiskelijat joutavat ylivelkaantumaan entisestään tullakseen toimeen. Se ei ole kestävä tie.


Opiskelijat maksavat opintojen aikaisesta ylivelkaantumisestaan vuosia opintojen päättymisen jälkeen. Korkeakoulutuskaan ei takaa tänä päivänä varmaa työllisyyttä saati riittävää toimeentuloa. Hallituksen toimet voivat työntää pienituloisista perheistä tulevat nuoret entistä kauemmaksi korkeakoulutuksesta, kun maksuton koulutus vaatii kymmenien tuhansien eurojen velkaantumisen. Kaikkien aidosti saavutettavasta ja maksuttomasta koulutuksesta tulee pitää kiinni.


Kirjoittaja on opiskelija-aktiivi, jolla on 20 000 euroa opintolainaa.


(Kirjoitus julkaistu Demokraatissa printissä 12.10. sekä verkossa 13.10.)

Puheeni SDP:n puoluekokouksessa

Puheenvuorossani SDP:n 47. puoluekokouksessa halusin avata omia ajatuksiani koskien puoluekokouksen tapahtumia. Voit lukea puheenvuoroni alta: Arvoisa puheenjohtaja, Rakkaat toverit, Olen hieman petty

bottom of page