SDP:n Keski-Suomen piirin syyskokous järjestettiin lauantaina Jyväskylässä Aalto-salilla. Pidin kokouksessa puheenvuoron, koskien hallituksen toimia, jotka heikentävät opiskelijoiden jo valmiiksi heikkoa toimeentulo tilannetta. Voit lukea puheenvuoroni alta:
"Arvoisa puheenjohtaja, hyvät toverit,
“Nuorissa on tulevaisuus”, sanotaan usein, mutta onko meille tulevaisuutta saati onko sillä mitään väliä, on aiheellinen kysymys, kun katsoo hallituksen kaavailemaa politiikkaa.
Orpon hallitus on lähtenyt massiivisilla leikkauksilla tavoittelemaan valtion velkaantumisen taittamista, siinä kuitenkaan sen suuremmin onnistumatta. Nämä massiiviset leikkaukset kasaantuvat kaikista pienituloisimpien sekä nuorien ja opiskelijoiden harteille, samalla kun hyvätuloisille jaetaan veronalennuksia. Hallituksen ajama politiikka ei ainakaan lisää nuorten tulevaisuudenuskoa, päin vastoin.
Siinä vaiheessa, kun opiskelijat ovat hallituspuolueiden kansanedustajille se “iso paha”, jolla menee liian hyvin, on ajatusmaailma pahasti vääristynyt. Toimet, jotka kohdistuvat opiskelijoiden toimeentuloon kuten asumistukeen kohdistuvat leikkaukset sekä opintotuen indeksijäädytys, heikentäen sitä merkittävästi, ovat surullisia, ja vievät opiskelijoilta mahdollisuuden keskittyä opintoihin täysipäiväisesti. Eikö hallitus enää arvosta kouluttautumista? Vai haluaako hallitus, että kouluttautumiseen on oikeus vain niillä, joilla on siihen varaa?
Opiskelijaa, joka on jo burnoutin kynnyksellä, ei lämmitä se, että opintotuen tulorajat nousevat. Eikä opiskelijaa, jolla on jo kymmeniä tuhansia euroja velkaa, lämmitä opintolainan enimmäismäärän kasvattaminen. Hallitus onkin selvästi päättänyt, että opiskelijat voivat olla ainoa ihmisryhmä, joka joutuu yli velkaantumaan taatakseen riittävän toimeentulon opintojen aikana.
Ei voi olla hämmästelemättä, miten valtion velkaantumisesta ja velkakuormasta huolissaan oleva hallitus tarjoaa opiskelijoille lisää velkaa arjen peruskustannuksista selviytymiseen, sillä ei velkakuorma kevyemmäksi muutu, jos sen siirtää yhteiskunnan harteilta opiskelijoiden harteille. Kymmenientuhansien eurojen opintolaina on valtava taakka esimerkiksi omasta asunnosta haaveilevalle nuorelle, sillä korkeakoulututkinto ei takaa tänä päivänä hyväpalkkaista työtä. Kaikista korkeakoulutetuista ei valmistu juristeja saati lääkäreitä.
Ihanteellisessa tilanteessa opintotuen lainapainotteisuutta lähdettäisiin purkaamaan, opintorahan tasoa korottamalla. Tämä ei kuitenkaan näytä lähivuosina todennäköiseltä, kun katsoo vallassa olevia. Pienempiä toimia, joilla voitaisiin kohtuullistaa opiskelijoiden tilannetta olisivat esimerkiksi se, että opintolainalle säädettäisiin korkokatto sekä, että opintolainahyvityksen suuruttaa korotettaisiin samassa suhteessa, kuin opintolainan enimmäismäärä aiotaan korottaa. Nämä toimet eivät suoraan kohenna opiskelijoiden taloustilannetta, ei näillä toimilla opiskelija saa yhteen enempää käteen rahaa, mutta ne siirtävät riskiä koskie opintolainaa ja sen korkojen nousua kapeilta opiskelijan harteilta leveimmille harteille tilanteessa, jossa opintolaina on monella ainoa keino turvata riittävä toimeentulo opintojen aikana.
Kuten keskusteluisteluista eri kansanedustajiemme kanssa voin päätellä: emme ole nähneet yhtä opiskelijavihamielistä hallitusta aikoihin. Ja se on surullista tilanteessa, jossa meillä on kasvava työvoimapula eri aloilla. Tilanteessa, jossa tarvitsemme yhä enemmän kasvavia käsiä.
Nuoret ja opiskelijat ansaitsevat parempaa, kuin mitä hallitus tarjoaa. Nuoret ansaitsevat tulevaisuuden uskoa vahvistavaa politiikkaa!
- Siksi on meidän tarjoama vaihtoehto."
*Muutokset puhuttaessa mahdollisia